Vuonna 1891 amerikkalainen James Naismith keksi koripallon. Hän opetti tuolloin YMCA:n kansainvälisessä valmennuskoulussa Springfieldissä, Massachusettsissa. Koska alueella on runsaasti persikoita, lapset nauttivat pallon heittämisestä persikkakoriin. Tämä herätti hänen kiinnostuksensa kehittää koripallopelejä, jotka perustuvat muiden pallopelien, kuten jalkapallon ja jääkiekon, ominaisuuksiin.

Aluksi koripallopeli oli suhteellisen yksinkertainen, eikä kentän kokoa tai osallistujien määrää ollut rajoitettu. Pelaajat jaetaan kahteen yhtä suureen joukkueeseen, jotka seisovat kentän vastakkaisissa päissä. Kun tuomari heittää pallon kentän keskelle, molempien joukkueiden pelaajat ryntäävät kentälle nappaamaan sen ja yrittävät heittää sen vastustajan koriin. Koska persikkakorissa on pohja, pallo pysyy korissa lyönnin jälkeen, ja pelaajien on kiivettävä erityisiä tikkaita pitkin poistaakseen pallon.

Aluksi koripallopeli oli suhteellisen yksinkertainen, eikä kentän koolle tai osallistujien määrälle ollut rajoituksia. Pelaajat jaetaan kahteen yhtä suureen joukkueeseen, jotka seisovat kentän vastakkaisissa päissä. Kun erotuomari heittää pallon kentän keskelle, molempien joukkueiden pelaajat ryntäävät kentälle nappaamaan sen ja yrittämään heittää sen vastustajan koriin. Koska persikkakorissa on pohja, pallo pysyy korissa lyönnin jälkeen, ja pelaajien on kiivettävä erityisiä tikkaita poistaakseen pallon. Lisäksi Naismith laati epätäydellisen kilpailun säännön, jossa oli yhteensä 13 lauseketta, jotka kielsivät pallon kanssa juoksemisen, ihmisten pitämisen kiinni, ihmisten työntämisen, ihmisten kaatamisen, ihmisten lyömisen ja niin edelleen. Tämä lisäsi huomattavasti koripallon nautintoa ja houkutteli enemmän ihmisiä osallistumaan peliin, mikä johti koripallon nopeaan leviämiseen kaikkialla Yhdysvalloissa.